25. lokakuuta 2011

Sumuinen aamu


Kyllä sitä vain odottelen että lumet leijailis hiljalleen maahan! En pahemmin välitä näistä sateisista ja viileistä syyspäivistä - paistaisi edes aurinko! Vähän tuommonen ankean ja masentavan näköinen päivä.. 



"Ensilumi" satoi viikko sitten, mutta suli melkeinpä samantien pois. Siskon olin napannut edellisenä iltana kyläilemään kaupungissa käydessäni. Herätessä tuli niin joulufiilis kun lunta/räntää satoi, minä reippaana laitoin takkatulen roihuamaan ja sytyttelin kynttilöitä alakerran täyteen :) Piparitkin väsättiin siskon kanssa.... jotka oli sitten syöty kun tulin töistä.


Tänä aamuna tulin puoli kahdeksalta kotio yötöistä, on taas meininki päällä töissä niin oman iltavuoron perään pakersin toisen moisen. Sitten taas kolmeksi paikan päälle. Heräilin tuossa puoli kaksitoista, vaikka sainkin semmoiset noin 6 tuntia nukkua töissä yöllä. On nyt vähän pöpperöinen olo, melkein vois kammeta takaisin sänkyyn.. 
Ennen töitä jos sitä ehtis vaikka postin käydä tsekkaamassa, onko talvivarusteeni tulleet. Ja lämmin suihku kuulostaa myös mukavalta, se tosin ei taida pahemmin saada eloa tähän ihmiseen :D Laahustan sitten loppuillan puoliunessa.... Tai ehkä kerkeäisin nukkua "piristävät" päikkärit ennen töihin lähtöä?

Pupuja ja kanoja kävin moikkaamassa, nälkähän niillä jo oli :) ostin eilen eläinkaupasta turhuuksia; porkkanaherkkunappeja pienen rasiallisen! Karkkipäivä saapui kanilaan.. Naperokin on niin terhakka ja eloisa kanilapsi että ihan sydän pakahtuu. Pomppii ja juoksentelee sinne tänne, ja tulee heti nuohoutumaan ja etsimäään kädestä ja sylistä ruokaa kun heidän valtakuntaansa astelee. Harrilla näytti aika käyvän vähän pitkäksi, pitäisi käydä puun oksia leikkaamassa, että sais niitä mutustella ajankuluks. Nyt se tyytyi vanhaan puhkikaluttuun risuun :D Voi raukka. 
Kanikasa

What are ya lookin' at!

Äiti ja poika


Viikonloppuna ois hulinoita. Perjantaina pomo pitää illanistujaiset, kokkaillaan ruokaa, on karaokea ja sen semmoista. Ajattelin siskon ottaa aveciks, ei tuota Villeä oikein innostanu lähteä. Lauantaina on Jennin ja Annin jonkinsortin pienimuotoiset Halloween-kutsut, pitäähän se sielä käydä pyörähtämässä. Villeäkin oltiin houkuteltu sinne, tokkopa lähtee...

Koirat on taas "paketissa", epäonnistuneella mäyräreissulla kävivät. Nipulla kuono turvoksissa ja antibioottia nassuun, Nino taas linkutti tassuaan kun oli saanut hammasta. Nyt se kyllä vaikuttaa paremmalta.. huhhuh..

17. lokakuuta 2011

Muisteloita

Tädin ja äipän kanssa

Pörri-serkun kanssa porkkanalla

Wilma serkun kanssa
Vanhemmat pupukuvat olivat pelastuneet muistitikun ansiosta!
Pikkis 5 vk


Pikkuveli 3 viikkoa
Sampon kanssa :)
Pikkuveli 8 viikon ikäisenä
Pikkuveli 2 viikon ikäisenä

Herra Ylppö & Ihmiset - Mies murtuu

Nonih, sainpas aikaiseksi tulla tänne naputtelemaan jotain.. Aamuvuoro takana, lasagnen pyöräytin ja kohta puoliin pitäisi lähteä eläinmurusia morjenstamaan navetalle :)

Pupuvauvakin on kasvanut hurjasti! Noin kolmen viikon ikäinen, liki neljä. On saanut äippäpupun maidot juoda ihan yksin, silläpä onkin "hyvässä kunnossa". Tuuhea turkki on kans, että pärjää viileässä. Hyvä että on kasvattanu! Ei ainakaan ihan heti palellu... Napero ei enää omassa pesässään oleile ollenkaan, on löytänyt uuden kökötyspaikan :) Ei se sieltä kauheasti tee tutkimusreissuja, ja jos sen nostaa pois sieltä niin juoksee takaisin. Hassu. On vähentänyt sormien ja paitojen nuoleskelua, mikä lie oli. Varmistui nyt että Napero on poika! Se aiheuttaa tulevaisuudessa ylimääräisiä järjestelyjä, koska aion pitää mussukkaiseni <3


Naapuriin syntyi n. 4 viikkoa sitten yhdeksän koiranpentua, stalkkasin heti sieltä vaaleimman pennun ja nimesin sen Babariksi! Nyt vain odottelen Villen lämpeämistä asialle. Olisi se niin suloinen, oma koira joka kulkisi mukana töissäkin. Meidän terreistä ei kauheasti ole iloa kuin vain Villelle metsästysmielessä. Semmoisia energiasähikäisiä että välillä ja usein meinaa hermot mennä siihen vipellykseen. Ninokin kun on kauhea itkupilli vaikkei olis mitään akuuttia hätää, emonsa kuulema samanlainen. Ei ehkä just oo minulle suunnattuja koirarotuja :D Mutta ovat tärkeitä silti :)



Odotan niiin innolla että tulis jo lumet! En sen puolesta että tiet on liukkaat ja varpaat jäätyy, mutta jollain tapaa kuitenkin. Pääsee lumikenkäilemään ja jos sukset saisi ostettua.. *JOULULAHJAVINKKI* ;) Tilasin H&M:ltä laskettelutakin ja housut, saa nähdä milloin olikaan se toimitusaika.. 


Linnuille laitoin eilen talipötkön, pari tinttiä on jo käyny nimittäin puskassa kuikuilemassa. En sitten raaskinu olla laittamatta. Närhikin kävi tiirailemassa apajia. Viime talvena vei mukanaan talipallot.. Siksi siis ostin nyt pötkön! Tikkakin palasi kesälomaltaan tolpan päähän hakkaamaan käpyjä.



1. lokakuuta 2011

Mitä ihmettä!!

Tänään sitten otin tehtäväkseni siivota kanila ja oleilla pupujussien kanssa. Katsoin että mikä musta pilaantunut kurkunpätkä on ilmestyny lattialle. Noh. Kuollut ja osin syöty tumma kaninpoikanen, korkeintaan parin päivän ikäinen. Nostin sen niinkuin roskan, kunnes huomasin ettei kurkuilla oo tassuja.. pää puuttui kokonaan. Kamalaa :( Vilkuilin vielä ympärille että näkyykö muita, ei näkynyt. Onneksi sitten katsoin hieman tarkemmin kun huomasin karvakasan nurkassa. Sielä oli täydellisenä yllätyksenä hyväkuntoinen, ehkä noin VIIKON vanha kirjava napero!! 

Epäilin eka että Söpö olis nakerot pyöräyttäny, karvojen värin perusteella, mutta osottautuikin, että meidän rakas Pikkuveljemme on ryhtynyt mammaksi! Ihan liikutuin :) Kävi imettämässäkin. Kauhea häsläys oli järjestelyjen kanssa kun osa porukkaa piti eristää omaan häkkiin.. Loppujen lopuks laitoin Pikkuveljen myös omiin oloihinsa vauvan kanssa, kun tuossa kävin katsomassa, niin oli jo napero eksyny karvakasasta kauemmas... Pelotti että se paleltuu vielä kokonaan niin tein pahvilaatikosta pesän ja siirsin karvoineen päivineen Pikkuveljen kanssa häkkiin. 



Isäehdokkaita ei ole kuin Harri. On se kun iso jättikani on junttassu pikkukanin paksuksi... Onneksi ei synnytyksessä oo tullu ongelmia ainakaan sen suuremmin, on saanut lapset tehtyä tähän maailmaan kuitenkin.

Ihmetyttää Naperon pikkuveljen/siskon kohtalo... Oli toisessa päässä kanilaa syötynä. Ei ollu päätä eikä takamusta. Ei se sinne asti ryömimällä oo menny.. Tiedä häntä, harmi juttu :/ Toivottavasti Napero sentään jaksaisi kasvaa isoksi :) <3