Pukkihyppelyä

Vuohetkin kävi tänään jaloittelemassa ulkona kauniin päivän kunniaksi. Seurailivat pitkin pihoja ja löysivät sitten tienposkesta maukkaita oksia mutusteltavaks. On ne niin viihdyttäviä seurata, kun kirmailevat kevätauringossa keskenään ja välillä mäkättäen paukauttavat päät vastakkain :) Sain minäkin osan siitä, kun meidän rupukkipoika Pikkarainen otti matsia nyrkkini kanssa. Auts! Mietittiin isännän kanssa, että onkohan sen sarvet kasvaneet... Ei olla ihan varmoja. Pitäisi verrata uusia kuvia vanhoihin. Pikkarainen on tullut kesymmäksikin ku tullessaan, antaa jo hieman rapsutella kaulan alta ja poskista. Tulevat molemmat aina nuuskuttamaan käsiä ja naamaa jos on kyykyssä, ihania! Lempikin semmoinen pieni mussukka. Oma poikansa antaa sille kyllä aina kyytiä kovalla pääkopallaan, mutta eilen ainakin Lempi halusi itse matsata Pikkaraisen kanssa. Hauska katsoa kun nujuuvat keskenään. Taitaa tää kevääntulo pistää vuohiinkin energiaa! Vielä ei pääse rakentelemaan kesäaitauksia, kun on lunta niin paljon. Isäntä tuumas että navetan isommalle puolelle tehtäs vuohille uus tila, ja vanhan lantaluukun kautta pääsisivät sitten ulos omaan aitaukseen :) Sitäpä sitten rakennellessa... Kilivauvoja minä mielelläni haluaisin! Lempi-vuohen kiimat vaan on loppuneet, niin ei ainakaan omia tän vuoden puolella ole tulossa. Mutta ehkä sitten ensikeväänä! 

 

Koiruuksia

Huhhuh, aamulla kävin koirien kanssa tunnin lenkillä tuota metsätietä pitkin. Tosi kaunis ilma on ollu tänään, aurinko lämmittää! .. Tosin nyt neljän jälkeen on jo pilvessä, valitettavasti.

Mutta kerettiin nauttia nollakelistä ja paisteesta yllin kyllin. Koirat juoksenteli ympäriinsä ja Nino löysi välillä mukavia risuja kannettavaksi ;) Nippu olis mielellään lähteny joka pupun jäljen perään. Oli kyllä ihan mahottomasti jänöjen juoksentelujälkiä matkan varrella! Ja parit oravanjäljetkin löyty :) Innostuin yhdessä välissä peuhaamaan piskien kanssa lumipenkassa ja sitten seurattiin puolesta välistä lenkkiä jonkun toisen koiran jälkiä. Piti sitten kääntyä takaisin kotio kohti kun vilkkaampi tie tuli vastaan.. Eikä ollu hihnoja mukana, niin ei sitten kehdannu suurempaa tietä pitkin kotiin kävellä. Kevät kun tulis, niin sais rakennettua kummallekin haukkujalle omat ulkohäkit. Ei niitä kehtaa samaan laittaa, kun todennäköisesti jossain vaiheessa ainakin saavat riidan aikaseks. Tänään ne ottikin jo melko tosissaan yhteen, meidän nuorempi koira Nino oli päälle käymässä, oikein karvat pystyssä oli. Sitten kun alkovat kunnolla nujuumaan niin piti potkasta ne erilleen, ei muuten saanu. No ei sitten kuitenkaan käyny mitään haaveria, ja loppumatkan olivatkin kiltisti.