Vuohetkin kävi tänään jaloittelemassa ulkona kauniin päivän kunniaksi. Seurailivat pitkin pihoja ja löysivät sitten tienposkesta maukkaita oksia mutusteltavaks. On ne niin viihdyttäviä seurata, kun kirmailevat kevätauringossa keskenään ja välillä mäkättäen paukauttavat päät vastakkain :) Sain minäkin osan siitä, kun meidän rupukkipoika Pikkarainen otti matsia nyrkkini kanssa. Auts! Mietittiin isännän kanssa, että onkohan sen sarvet kasvaneet... Ei olla ihan varmoja. Pitäisi verrata uusia kuvia vanhoihin. Pikkarainen on tullut kesymmäksikin ku tullessaan, antaa jo hieman rapsutella kaulan alta ja poskista. Tulevat molemmat aina nuuskuttamaan käsiä ja naamaa jos on kyykyssä, ihania! Lempikin semmoinen pieni mussukka. Oma poikansa antaa sille kyllä aina kyytiä kovalla pääkopallaan, mutta eilen ainakin Lempi halusi itse matsata Pikkaraisen kanssa. Hauska katsoa kun nujuuvat keskenään. Taitaa tää kevääntulo pistää vuohiinkin energiaa! Vielä ei pääse rakentelemaan kesäaitauksia, kun on lunta niin paljon. Isäntä tuumas että navetan isommalle puolelle tehtäs vuohille uus tila, ja vanhan lantaluukun kautta pääsisivät sitten ulos omaan aitaukseen :) Sitäpä sitten rakennellessa... Kilivauvoja minä mielelläni haluaisin! Lempi-vuohen kiimat vaan on loppuneet, niin ei ainakaan omia tän vuoden puolella ole tulossa. Mutta ehkä sitten ensikeväänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti