Eläintarha kasvaa!

Jaahas, se on kesä jo tullut ja kärpäset siinä samalla :) Eilen oli jo +28 astetta! Huh hellettä sanon minä, tälle päivälle ei oo kyllä luvannu kuin +18, mutta uskon että menee yli, kun nyt ennen aamukahdeksaa on +16... Luontokin vihertää ja ai että miten maalaisilma tuoksuu aamuisin niin ihanalle!!! Kaupunkiin en muuttas enää vaikka maksettas :)

Oon törmistäytyny tälle viikolle siten, että oon hereillä jo ennen kahdeksaa (tänään seitsemältä heräsin). Työt alkaa tänään vasta 12, kerkeän sitä ennen huudattaa astianpesukonetta, hoitaa miljoonat eläimet ja tehdä kalakeittoa. Ja miten aikaa jää, niin käydä keräämässä oksia kerppuja varten! Ollaan isännän kanssa jo aloteltu talven varalle keruuta...

On jääny tänne kirjottelu vähän vähemmälle, on semmosta huisketta töissä ja sitten illalla kotona ei jaksa koneelle muhiutua (eli isäntä pitää konetta hallussaan :D). Edellisestä kirjoituksesta on menny sen verran aikaa, jotta on kerenny tulla sun millaisia muutoksia meidänkin eläimistöön.. Lukumäärä on kasvanut huimaan KOLMEENKYMMENEEN! Jos osasin nyt oikein laskea..

Entiset vuohet Lempi ja Pikkarainen saivat kaverikseen tuossa huhtikuun(?) puolella kaksi kililasta, Luciferin/Buckin ja Mimin. Suomenvuohia ovat, ja erittäin suloisia! Isäntä ajatteli jättää minun vastusteluita huolimatta poikakilin haisupukiksi, odottaa ihan innolla milloin sille kasvaa jättimaiset sarvet! Mimi on kyllä niin suloinen pakkaus, että sitä pitää aina päivittäin pusutella.. Nyt vuohilapset on suunnilleen 3½kk ikäisiä. Hitto kun ei tule pidettyä mielessä kuka minkin ikäinen on :/ Saapi aina muistella.... ja väärin kuitenkin.

Lempi sai kauhian sätkykohtauksen kun esiteltiin pikkukilit isommille ensimmäistä kertaa, voi hyvä luoja kun se pomppi ja määkyi ja suoraan lensi kun hyppi koirankopin katolta ilmaan ja maahan. Ei oikein tykännyt tulokkaista, yritti puskea ne tuusannuuskaksi. Ei olla niitä nyt samaan aitaukseen laitettu keskenään, kun ovat vielä kuitenkin suht pieniä, "pienessä" autauksessa ei pääse niin hyvin väistelemään isompien pukkauksia.. Mutta pihalla ja pellolla laiduntaessa on tilaa juosta karkuun ja vuohet tulee jo ihan hyvin toimeen :)

Isännän sukulaiset toivat allergian takia viime lauantaina kaksi kaniaan meille asustelemaan (miten kukaan voi kieltäytyäkään!? :)). Mustavalkoinen, luppakorvainen Kaikkonen ja meidän kasvatti Pikkuveli, nimestään huolimatta tyttö. Joka kylläkin on uudessa kodissa ristitty Satuksi. Minä kyllä pidän Pikkuveli-nimen, on se niin vain pinttynyt ;) Kaikkonen on leikattu poika, saavatkin nyt asustella kahdestaan kun ovat siihen tottuneet. Eilen laitoin parivaljakon pihalle päivää paistattelemaan, väsäilin hölmönnäköisen pleksi-häkki viritelmän marjapuskien väliin, valkoisen kanimme Vernerin naapuriin. 

Puputyttömme Söpö yllätti meitä n. viikko sitten viidellä vauvalla!! Pesästä löyty neljä valkeaa kaveria ja yksi pieni harmaa :) Nyt vaan heitä sitten odottelemaan maailmaa tutkailemaan...

Meinasin tässä unohtaa jo mainita belgianjätti Harrimme! En edes enää muista milloin hain sen meille, olisiko ollut huhtikuuta? Ei kuitenkaan pitkä aika sitten... Tuolla ulkonahan tuo oleilee, sai vanhan ulkohuussin palatsikseen ;) Oikein mukava kani!! Antaa silittää reilusti ja on aidosti seurallinen, toisin kuin nämä meidän pienemmät pupujussit. Belgianjättejä tekisi mieli ottaa lisää, mutta taitaa jäädä toistaiseksi haaveeksi... On melekeinpä ylitarjontaa ristihuulista tällä hetkellä. 

Suunnitteilla olisi rakentaa aitaus tuon pihan laidalla olevan heinittyneen maakasan ympärille, saisivat kanit kaivella sydämensä kyllyydestä ja pääsisivät suuremmalle alalle juoksentelemaan. Tosin Verneri ja Harri saavat kieltäytyä kunniasta sukupuolensa osalta. Mutta kunhan pupulapsista erottaa värkit ja kasvavat vielä, ja Söpö saadaan totutettua Pikkuveljeen ja Kaikkoseen, niin heille on sitten varattuna Kanikumpu! Verkkoa pitäisi sitä varten ostaa...

Isännän suuri mielenkiinto kanoja kohtaan on huipentunut tän viikon alussa, kun Klaara-kanasemme jaksoi urheasti hautoa meille kuusi tipua! Sunnuntaina kuoriutui ensimmäinen, tumma kaveri :) Loput tulivat sitten maanantaina ja tiistaina. Yksi kuoli kuoreensa ja toisessa munassa ei ollut kyllä mitään elämää.. Meitä siis ilahduttaa nyt kaksi keltaista tipua, kolme melkein kokomustaa ja yksi musta ruskealla päällä! On ne kyllä niin suloisia että huh huh <3 Siirrettiin ne kanin häkkiin kanalan lattialle, sielä se äityliini opastaa piipittäjille miten syödään :) Katsoo nyt sitten miten monta kukkoa ilmaantuu, sitä mukaa ne sitten isompana pakastimeen päätyvät, valitettavasti.

Pakastimesta meidän ruokapöytään edellisenä viikonloppuna tiensä löysi ensimmäinen kukkomme Kyösti, oli oikein hyvänmakuinen. Piti saada uutta verta, ja kävimme hakemassa Ulla Toropaiselta, joka kasvattelee kanoja ihan elääkseen, uuden kukon, Kyösti Kakkosen! Kakkonen taisi olla Alhon kantaa... Aitoustodistus tuli mukaan. Kanat tuskin edes huomasivat että kukko vaihtui, niin hyvin tulokas sulautui joukkoon. Yhtä nätti ei Kakkonen ole kuin edeltäjänsä, eikä äänessä todellakaan ole kehumista, mutta leppoisa kukko on hän, kelepaa :)

Se olis nyt ruvettava aamun askareihin, kello näköjään tässä näpytellessä juoksi pienen etumatkan.